Luentomateriaaleissa mainittiin että tuotesuunnittelussa on harvemmin koulutettuja psykologeja käytettävissä. Ihmettelen hieman tätä. Luulisi suuremmilla yrityksillä olevan resursseja palkata vaikka ihan oma psykologi tuomaan oman näkökulmansa suunnitteluun. Itse näkisin tämän ainakin hyödyllisenä monessakin suunnittelun vaiheessa. Suunnittelijat voivat esimerkiksi tietämättään tehdä tuotteeseensa jotain mikä ajaa käyttäjiä pois tuotteen käytöstä. Ja se asia ei välttämättä edes tule ilmi käyttäjäkokemuksien kautta vaan se voi olla ihmisen alitajuntaisesti syntynyt etääntyminen tuotteesta. Tämä asia taas voi olla ihan selvä asia koulutetulle psykologille, joka osaisi jo suunnitteluvaiheessa eliminoida tämän. Ja tämän asian ei edes tarvitse olla kuin joku häiritsevän värinen valikko tai vastaava. 

Käyttäjätutkimuksen menetelmistä tein muutamia havaintoja. Parhaat menetelmät ovat mielestäni ne joissa mennään oikeasti kentälle tutkimaan ihmisten käyttäytymistä ja tottumuksia. Toisaalta kehittäjät ovat itsekin ihmisiä ja voivat jonkun verran tehdä johtopäätöksiä omienkin kokemuksien kautta. Mutta kenttätutkimuksella saadaan ainakin hyvää kuvausta ihmisten oikeasta käyttäytymisestä. Esimerkiksi kyselyillä tai haastatteluilla ei välttämättä saada 100% varmoja vastauksia, johtuen ihmisten vaikeuksista olla täysin rehellinen itselleen ja kanssa eläjille. Huonoja menetelmiä ovat mielestäni esimerkiksi Delfoi-menetelmän kaltaiset menetelmät. Jos asiasta keskustellaan pelkästään sen asian asiantuntijoiden kesken, jää monia näkökulmia täysin ulkopuolelle. Jonkun tietyn alan asiantuntijoilla monesti saattaa olla ikävän yksipuoliset näkemykset kaikista asioista ja käsitteleminen voi jäädä aivan puolitiehen verrattuna yhteisöön, jossa asiasta keskustelisi monien eri alojen asiantuntijoita ja asiantuntemattomia. 

Heipähei!

Eilen kävin kurssin lähitapaamisessa. Ikävä kyllä paikalle ei hirveän paljon saapunut porukkaa, mutta kuitenkin ihan kivaa oli ja erikoisia ideoita sain kuulla muilta ryhmiltä. Siellä siis mietiskeltiin ja vertailtiin toistemme ideoita valitsemamme esineen kehittämiseksi. Monilla ihmisillä oli aika korkealentoisia ideoita. Joistain niistä huomasi ettei niitä oltu oikeasti edes mietitty vaan lätkäisty ensimmäisenä päähän tuleva paperille. En tiedä olenko vaan liian tosikko, mutta en näe tällaisessa mitään järkeä. Homman ideana oli soveltaa luotaus-menetelmää, mutta mielestäni menetelmä on hieman epätehokas ja ehkä sitä pitäisi käyttää vasta viimeisenä oljenkortena, kun tuntuu ettei mistään saa innovaatiota. 

Tässä moduulissa aiheena oli myös käyttö- ja käyttäjäkokemuksen vertailua. Ei ainakaan nyt itselleni ihan kokonaan auennut että oliko käyttökokemus ja käytettävyys sama asia. Mutta ymmärsin kuitenkin käyttäjäkokemuksen tarkoittavan eri asiaa. Käyttäjäkokemus siis tarkoittaa koko käyttäjän saamaa kokemusta asiasta. Siihen vaikuttaa oikeastaan kaikki. Ihan kaikki. Käytettävyys on kuitenkin vain "tuotteen ominaisuus" ja siihen voidaan vaikuttaa todella tehokkaasti tekemällä tutkimusta käyttökokemuksista. Mutta kun käyttäjäkokemukseen voi vaikuttaa esimerkiksi käyttäjän silloinen mielentila, vallitseva sää, entiset kokemukset, poliittiset mielipiteet sun muut kehittäjän vaikutuspiirin ulkopuolella olevat asiat, on käyttäjäkokemukseen vaikuttaminen erittäin hankalaa. Tietenkin käytettävyydellä on iso merkitys, mutta sekään ei loppujen lopuksi merkkaa mitään jos käyttäjä on jo ennen käyttöään päättänyt vihata tuotetta. Valitettavaa...

Ville Venhola

Heippa kaikille! 

Tällä viikolla aiheena on käyttäjäkeskeinen suunnitelu. Koitin etsiä tuosta standardista koko versiota, mutta ikävä kyllä käsittääkseni se maksaa. Ja vielä aika paljonkin, 138 Sveitsin frangia eli n. 140 dollaria. Mikähän tuossa maksaa? :D Noh ei siinä mitään, onneksi ei ole pakko sitä ostaa. 

Aika paljon samaa asiaa tuli videoilla kuin edellisissäkin moduuleissa, mutta tärkeimpänä pointtina on se että suunnitellessa käyttäjäläheistä tuotetta, käyttäjän pitää todellakin olla mukana suunnittelussa. Toteutuksen voi hoitaa ammattilaiset, mutta suunnittelun perustana pitää olla itse käyttäjä. Käyttäjän pitää olla koko prosessin ajan mukana hommassa ja kysellä käyttäjien mielipidettä usein, jotta päästään parhaimpaan mahdolliseen lopputulokseen. Kun päästään protoyypin testaus vaiheeseen olisi hyvä järjestää todella laajaa testausta käyttäjien kesken. Parhaaseen lopputulokseen myös vaaditaan todella suuri määrä erilaisia asiantuntijoita. Mietittäviä asioita on niin paljon kaikkia erilaisia, että tarvitaan paljon ihmisiä vastaamaan oman asiantuntija-alan asioista. Ihan jonkun pienenkin ja yksinkertaisen sovelluksen kehittämiseen tarvitaan hyvin paljon ihmisiä ja/tai työtunteja, jos halutaan saada menestynyt lopputulos.

Video prototyypin kenttätestauksesta näyttää suoraan sanottuna todella hirveälle... En haluaisi olla heidän asemassaan testaamassa sovellusta sateessa ja kylmässä. Mutta ihan hyvä muistutus että tällaista se voi ikävimmillään olla. Tai voihan se olla vielä ikävempääkin. Toisaalta, miksi testata sovellusta tilanteessa missä sitä todella harvoin edes käytetään? Tai no onhan se hyvä testata juuri että voiko sitä sovellusta käyttää yhdellä kädellä kun toisessa kädessä on sateenvarjo, mutta aika pienellä todennäköisyydellä tällainen tilanne ikinä tulisi tapahtumaan.

Hyvää iltaa! Tässä moduulissa aiheena on käytettävyys. Se on jaettu materiaaleissa vielä käytettävyyden suunnittelun ja käytettävyyden arviointiin. Mitä se käytettävyys sitten oikeastaan on? Se on tuotteen/palvelun laatuominaisuus, jonka yleinen määritelmä on seuraavanlainen: "The extend to which a product can be used by specified users to achieve specified goals with effectiveness, efficiency and satisfaction in a specified context of use." Väänänen-Vainio-Mattila ovat sen kääntäneet suomeksikin; "tietyissä käyttötilanteissa tiettyjen määriteltyjen käyttäjien käyttö on tarkoituksenmukaista, tehokasta ja miellyttävää", mutta tämä suomennos on käytännössä täysin turha, koska englanninkielinen versio selittää asian ymmärrettävämmin. Eli siis kyseessä on niinkin yksinkertainen asia kuin että miltä tuotteen käyttäminen tuntuu, onko se helppoa, saako sillä tehtyä asiat mitä käyttäjä haluaa tehdä ja onko sitä tehokasta käyttää. Taas on siis yksinkertaisista konsepteista väännetty ihan turhaan jotain hankalampaa. Tämä on muuten todella yleistä maailmassa, että itsestäänselvyyksistä ja yksinkertaisista asioista tehdään jotain hankalaa tai hienoa tiedettä. En näe tässä mitään järkeä kenenkään kannalta. Jos joku osaa vastata minulle, että miksi näin tehdään nii voi kertoa kommenteissa vastauksen :D

Noh takaisin aiheeseen... Käytettävyyttä suunniteltaessa olisi hyvä miettiä ensinnäkin että kuka sitä tuotetta käyttää, mikä on sen tuotteen tärkein funktio ja millä tavalla se tärkein funktio on paras toteuttaa, että tuotteen käyttö olisi tehokasta. Jos oikeasti halutaan saada aivan erityisen helppokäyttöisiä ja kaikelle kansalle sopivia tuotteita, mielestäni ideat käytettävyyteen tulisi hakea kadulta. Eli otettaisiin projektiin mukaan joku aivan ulkopuolinen henkilö (joka kuitenkin kuuluisi tuotteen kohderyhmään) ja kysyttäisiin häneltä suoraan miten hänen mielestään olisi helpointa saada tuotteen tavoittelema asia tehdyksi. Käytettävyydne arvioinnista minulla ei ole pahemmin sanottavaa. 

Heipä hei taas!

Poistin tuon edellisen postauksen, koska kun sitä luin uudelleen, niin tulin hieman toisiin ajatuksiin ja en pitänyt sitä enää kovinkaan korrektina ja ihan rehellisesti sanottuna eihän se oikein ollut hyvän maun rajoissa... Ehkä olin vain hieman liian kiihtyneessä mielentilassa sitä kirjoittaessa. Pahoittelut tästä, toivottavasti sen lukijat eivät pahoittaneet mieltään ja eivät saaneet ihan vääränlaista kuvaa minusta ja ajatuksistani! (Pahoittelut myös, että jää ehkä hieman suppeammaksi tämä uusi kirjoitus; ei vain ole aikaa paneutua aivan täysillä tähän korvaavaan postaukseen)

Eli otetaas uusiksi, moduulin aiheena oli käyttökonteksti ja palvelumuotoilu. Luentomateriaaleja selatessa aloin miettimään että käyttökontekstin miettiminen on oikeastikin ihan tarpeellista ja suotavaa ohjelmistojen kehittämisvaiheessa. Eli milloin, miksi ja missä ohjelmistoa/palvelua käytetään. Olisihan se esimerkiksi hieman huonoa suunnittelua, jos jotain urheilusovellusta olisi pakko käyttää urheilusuorituksen aikana, vaan hyvin suunniteltu ja toteutettu sovellus voisi esimerkiksi suorituksen aikana automatisoidusti tehdä asiat mitä huonossa sovelluksessa vaadittiin käyttäjän itse tekevän. Sitten suorituksen jälkeen käyttäjä voisi analysoida informaatiota ja tehdä omat johtopäätöksensä. 

Palvelumuotoilu on hieman kinkkisempi asia mielestäni. Onhan se ihan kiva asia että palvelu esimerkiksi tekisi asioita puolestasi ja olisi mahdollisimman nopea ja helppo käyttäjän kannalta, mutta koska ihmiset ovat yksilöllisiä on lähes mahdotonta miellyttää kaikkia käyttäjiä. Jotkin ihmiset ehkä haluavatkin sitä että heidän puolestaan tehdään kaikkia asiat, mutta omasta mielestäni esimerkiksi on mukavempaa kun itse saa pitää kaikki langat käsissä eikä puolestani tehdä liikaa päätöksiä. 

Tässäpä tällä kertaa, pahoittelut hieman suppeammasta tekstistä ja vielä kerran pahoittelut siitä viime postauksesta!