Luentomateriaaleissa mainittiin että tuotesuunnittelussa on harvemmin koulutettuja psykologeja käytettävissä. Ihmettelen hieman tätä. Luulisi suuremmilla yrityksillä olevan resursseja palkata vaikka ihan oma psykologi tuomaan oman näkökulmansa suunnitteluun. Itse näkisin tämän ainakin hyödyllisenä monessakin suunnittelun vaiheessa. Suunnittelijat voivat esimerkiksi tietämättään tehdä tuotteeseensa jotain mikä ajaa käyttäjiä pois tuotteen käytöstä. Ja se asia ei välttämättä edes tule ilmi käyttäjäkokemuksien kautta vaan se voi olla ihmisen alitajuntaisesti syntynyt etääntyminen tuotteesta. Tämä asia taas voi olla ihan selvä asia koulutetulle psykologille, joka osaisi jo suunnitteluvaiheessa eliminoida tämän. Ja tämän asian ei edes tarvitse olla kuin joku häiritsevän värinen valikko tai vastaava. 

Käyttäjätutkimuksen menetelmistä tein muutamia havaintoja. Parhaat menetelmät ovat mielestäni ne joissa mennään oikeasti kentälle tutkimaan ihmisten käyttäytymistä ja tottumuksia. Toisaalta kehittäjät ovat itsekin ihmisiä ja voivat jonkun verran tehdä johtopäätöksiä omienkin kokemuksien kautta. Mutta kenttätutkimuksella saadaan ainakin hyvää kuvausta ihmisten oikeasta käyttäytymisestä. Esimerkiksi kyselyillä tai haastatteluilla ei välttämättä saada 100% varmoja vastauksia, johtuen ihmisten vaikeuksista olla täysin rehellinen itselleen ja kanssa eläjille. Huonoja menetelmiä ovat mielestäni esimerkiksi Delfoi-menetelmän kaltaiset menetelmät. Jos asiasta keskustellaan pelkästään sen asian asiantuntijoiden kesken, jää monia näkökulmia täysin ulkopuolelle. Jonkun tietyn alan asiantuntijoilla monesti saattaa olla ikävän yksipuoliset näkemykset kaikista asioista ja käsitteleminen voi jäädä aivan puolitiehen verrattuna yhteisöön, jossa asiasta keskustelisi monien eri alojen asiantuntijoita ja asiantuntemattomia.